Ford Mustang Bullitin kaltaiset automallit ovat hiljalleen katoamassa maailmasta. Jos tätä nykyä saa koeajettavakseen auton, jossa on vapaasti hengittävä 5-litrainen bensiinimoottori ja manuaalivaihteisto, kannattaa tunteesta pitää hetkinen kiinni.
Automaailmassa moottoreiden downsizing ja sähköistyminen ovat supertrendejä, joiden ansiosta isokokoiset bensiinimoottorit ovat pian historiaa. Iso kasikone on tätä nykyä useimmiten moukkamainen valinta ja juuri siksi niin valtavan ihastuttava.
Mustang Bullitt on automaailman viimeisiä mammutteja, sillä sen ohjaimissa sähköautot ja hiljaisiksi suitsitut polttisturbot tuntuvat pahalta unelta, josta Bullitt on herännyt.
Leffa-auto esikuvana
Mustangin erikoismalli on saanut nimensä vuonna 1968 ilmestyneen Bullitt-elokuvan mukaan. Leffassa Steve McQueenin esittämä Frank Bullitt ajaa takaa rosvoja vuoden 1968 Mustang 390 Fastbackilla renkaita ja iskareita säästämättä.
Kohtaus, jossa Bullitt jahtaa vihreällä Mussellaan aikansa toista ikonista muskelia Dodge Chargeria, on useasti nostettu esiin leffamaailman parhaana takaa-ajokohtauksena. Pehmeillä jousituksilla varustetut muskelit keinuvat kuin valtamerilaivat ja kumin käryn voi aistia. Pätkässä on vahvaa tekemisen meininkiä, jollaista ei nykypäivänä enää näe.
Ford julkaisi numeroidun Bullit-version kun leffan ilmestymisestä tuli kuluneeksi 50 vuotta. Mustang Bullit on esikuvansa tavoin tummanvihreä, pirullisen äänekäs ja kaunis kuin mikä. Jokaisen Bullitin kojelaudassa on muuten oma numeronsa, joten kyseessä on rajoitettu painos.
Eroavaisuudet normimallin Mustangiin ovat Bullittin kohdalla melko pienet. Tehoa on Eurooppaan tuotavissa autoissa noin kymmenen hepoa enemmän kuin normi-V8:ssa. Jarruvarustus on järeämpi, vaihteisto aina manuaali ja äänimaailma rouheampi. Myös alusta on jäykempi ja Bullitt lipuu normimallia matalammalla.
Bullittin äänimaailma jaksaa säväyttää. Se, kuinka rivolta Mustang kuulostaa kiihdytyksen yhteydessä, on kiinni pakoputkiston tilasta. Track-asennossa se rääkyy todella häijysti ja kasikoneen mylvintää kuunnellessa äänentoistolaitteisto muuttuu turhaksi. Tai ei oikeastaan, sillä osa äänimaailmasta tuodaan peliin juuri stereoiden kautta.
Putkistosta saa irti myös ajotilan, jolla Mustangilla voi lipua taipaleelle naapurustoa herättämättä. Sitä ei koeajon aikana tullut kuitenkaan mieleen edes kokeilla, sillä Bullittin kaltaisen auton omistajan vastuu on tuottaa ympärilleen kauniita sulosointuja.
Jyrkkä ei turboahtimelle
Moderneihin bensaturboihin tottuneelle vapaasti hengittävä kasikone saattaa tuntua melko laiskalta peliltä, sillä se vaatii kulkeakseen melko reippaasti kierroksia. Alle 4000 kierroksella Mustang tuntuu leppoisalta peliltä.
Ison nelosen tuolla puolen voimaa alkaa tulvia reippaammin. Punaraja puuttuu peliin 7500 kierroksen kohdalla, joten käyttökelpoisesta voimantunteesta saa nauttia 3500 kierroksen verran. Sataseen Bullitt-versio kiihtyy 4,6 sekunnissa, eli oikein hyvin painavalle jenkkimuskelille.
Modernin moottoriohjauksen ansiosta Mustang ei lähde käsistä kokemattomammankaan kuskin käsissä, jos auton malttaa pitää laimeimmilla ajotiloilla. Silloin V8 kohtelee käskijäänsä hellästi. Mutta ilman luistonestoa ja kiivaammassa ajotilassa pitää olla varuillaan. Voimaa on sen verran reippaasti, että sitä kannattaa kunnioittaa.
Moneen eurooppalaiseen tehoversioon verrattuna Mustang vaatii ajamista ja varmaa kättä. Siinä missä vaikkapa Audin supertehokkaat RS-mallit ovat naurettavan helppoja ajettavia, on Mustang luonteensa mukaisesti muskeliauto. Vauhko ori puraisee varomatonta.
Vikuroiva luonne on samaan aikaan hyvä ja huono asia. Toisaalta se tuo peliin monelta muulta uupuvaa luonnetta, mutta välillä sen toivoisi olevan hieman johdonmukaisempi.
Fysiikan lakeja ei voi kumota
Auton suuren massan huomaa viimeistään siinä vaiheessa, kun Mustang viedään mutkatielle tai radalle. Kun painoa on reilut 1800 kiloa, auto ei käänny ihan itsestään. Massa puskee Mussea kohti mutkan ulkoreunaa, vaikka alusta onkin erinomainen. Fysiikka vain ei tee poikkeusta edes Mustangin kohdalla.
Recaron valmistajat jakkarat ovat jenkkityyliin montaa Eurooppalaisvalmistajaa leveämmät, mikä on mukava asia. Ne ovat hyvä yhdistelmä mukavuutta ja hyvää sivuttaistukea. Kylkiläskit mahtuvat siis penkkiin ilman suurempaa ahtamista.
Sisusta on verhoiltu nahalla ja kojelautaa koristaa Bullitt-numerolaatta. Rattia puolestaan erikoismallin logona toimiva tähtäin. Mittaristo on digitaalinen ja muista Mustang-malleista tuttu. Se muuntautuu ajotilan mukaan ajosuoritteeseen sopivaksi. Keskikonsolin näyttö on huonolla tavalla vanhan oloinen, mutta se on pieni puute muuten hienossa kokonaisuudessa.
Bullitt-version Mustangia on vaikeaa olla rakastamatta. Törkeän äänekäs, riittävän tehokas ja syötävän kaunis muskeliauto muistuttaa ajoista, jolloin V8-kone oli normi. Pelkkää menneen haikailua Mustang ei ole, sillä moderni tekniikka mahdollistaa myös hauskoja juttuja.
Sellaiseksi voidaan laskea Fordin Line lock -applikaatio, jonka ansiosta Bullittilla voi märkäkorvakin vetää varsin härskejä burniksia. Line lock lukitsee etuakselin 15 sekunniksi, jolloin kuski voi pyörittää takarenkaita ja nostaa ilmaan paksun savupilven. Samalla saattaa kasvoille nousta myös mairea hymy.
Tuomas Rajala
Kehuja: upea äänimaailma ja tunnelma, rehti muskeliauto, jämäkkä alusta
Parantamisen varaa: poikkeaako riittävästi perusmallista?
