ENSIVAIKUTELMA LEXUKSESTA
Dynaaminen, ajaton, laadukas. Nämä ovat mielikuvat, jotka nousevat mieleen Lexuksesta ennen kuin auto luovutetaan koeajoon SinunAutosta ( http://www.nettiauto.com/sinunauto ). Olen toki lukenut autoa koskevat koeajot suomalaisista autolehdistä muutama vuosi sitten, kun auto esiteltiin. Nyt onkin oiva tilaisuus tutustua autoon omakohtaisesti.
Sisätilojen suunnittelu on onnistunut. Ohjauspyörä on keskeisessä roolissa ajajan näkökentässä. Se, ja alumiinista valmistettu biljardipalloa muistuttava alumiininen vaihdekepin nuppi ovat ne esineet, joista kuljettaja pitää kiinni 90% ajasta. Varsinkin ratista on mukava pidellä kiinni: muotoilu ja ratin sijainti ovat parhaasta päästä! Pakkasella vaihdekepin nuppi on paljain käsin jäätävän kylmä. Vaihdekaavio 6-lovisessa vaihteistossa on ferrarimaisen kulmikas, ja se kuittaa tuon kylmyydestä johtuvan epämiellyttävän tunteen. Kylmyydestä pääsee eroon pitämällä hanskat kädessä ensimmäiset 10 minuuttia ajoon lähdön jälkeen.
Mittaristo on piristävällä tavalla erilainen ja sen luettavuus on itse asiassa erinomainen!
Keskikonsoliin ja kuljettajan oveen on koottu laaja määrä erilaista nappulaa ja säädintä, joiden salat aukeavat helposti kokeilemalla ja symboleista sekä lyhenteistä arvailemalla. Pienen totuttelun jälkeen jokainen toiminto tulee kuljettajalle tutuksi.
Auto lämpiää nopeasti automaatti-ilmastoinnin ja tehokkaiden penkinlämmittimien johdosta. Penkit on muotoiltu lievästi urheilullisiksi ja ovat käytännön ajossa huomaamattoman mukavat.
AJOSSA
Kuusisylinterinen kone käy tasaisesti, mutta ehkä pienen pettymyksen aiheuttaa sen lähes äänetön käyntiääni.
Kone on tehoonsa nähden yllättävän vääntävä ja kierrosherkkä. Itse bemareita harrastaneena odotin, että alakierrosvääntö olisi 2-litraiseen olematon. Lexus sen sijaan tarjoaa perää välittömästi, kun pedaalia vähänkin painaa. Auto on varustettu elektronisella luistonestolla, jossa on vielä erikseen SNOW –asento. Nämä kun kytkee liukkaalla päälle, niin auto etenee rinta rinnan Lada 1200:sen kanssa. Kuskit voivat sytytellä mahorkkansa rauhassa, lukea Tiedonantajan kannesta kanteen sekä keittää pikku tsaijut ennen kuin saavutetaan päätähuimaava 60 km/h nopeus.
Liukkaalla 17 tuuman matalaprofiilisilla kitkarenkailla auton käytös on jokseenkin levotonta. Itse hommaisin autoon kunnon nastarenkaat pienemmällä profiililla. Mutta eipä koeajopäivän kelejä ole Etelä-Suomessa kuin maksimissaan kymmenen päivää vuodessa.
Sitten kun päästään vauhtiin ja tiet ovat turvallisen pitävät, Lexuksen alusta ja ohjaus jotenkin terävöityvät. Ilmiö on tuttu monista autoista, jotka on etupäässä viritetty autobahneille. Nautinto on suuri, kun Lexuksella päästelee 90 – 140 km/h vauhtia. Kone vastaa kaasupolkimen liikkeisiin välittömästi, auto kulkee kuin raiteilla ja ohjaustuntuma tiehen on tunnokas.
TILAT JA VARUSTELU
Hifit päälle – paikallisradioasema kuulostaa Lexuksessa käsittämättömän upealta. Systeemiin kuuluu radiokasettisoitin, yhden levyn CD-soitin, sekä CD-vaihtaja. Äänestä päätellen jossain on piilossa myös subbari. Lexuksen hifilaitteisto on vakiolaitteiston parhaimmistoa.
Edessä on tilaa miellyttävästi. Auto on selvästi keskiluokkaa suuremman oloinen, vaikkakin pahimmat kilpaiijat BMW:n 300 sarja sekä C-sarjan Mercedes-Benz näyttävät pienemmiltä ulkoisesti. Takana tilat eivät sitten tarjoakaan aikuisille mitään suurta nautintoa, mutta kyllä siellä kaksi aikuista varmasti matkaa taittaa.
TEKNISET TIEDOT (Autotalli.com:in mukaan)
Teho 155 hv
Vääntömomentti 195 Nm
Huippunopeus 215 km/h
Kiihtyvyys 0-100 km/h: 9,5 sekuntia
Kulutus: 7,8 – 9,9 - 13,6 litraa sadalla
YHTEENVETO
MINULLE KELPAA! Lexuksesta jäi erittäin positiivinen kuva. Auto on laadukas kuin mikä, ajotuntuma on pirteä ja varusteet ja varsinkin hifit puhuttelevat. Auto on sillä lailla harvinainen ja ajaton, että jos haluaa rauhassa nautiskella ajamisesta mutta tavallaan erottua joukosta, niin tällä vehkeellä se onnistuu.
Lisätiedot Lexuksesta ja lisäkuvat: http://www.nettiauto.com/28917